Noniin, nyt alkaa Sofi reissu olla finaalissa.

Paljon on matkaa taitettu, kilometreja en edes uskalla veikata, mutta useampia tuhansia on reissattu bussilla, junalla, veneella ja lentokoneella. Kohteita kertyi kokonaiset 14 kappaletta ; Bangkok, Ayuthaya, Sukhothai, Chiang Mai, Chiang Kong, Pak Beng, Luang Prabang, Vang Vieng, Vientiane, Koh Tao, Krabi, Koh Phi Phi, Phuket, Hua Hin ja uudestaan Bangkok. Maita oli siis kaksi, Laos ja Thaimaa.

Mita tasta reissusta jai kateen? Kourallinen paskaa? Ei suinkaan. Koko joukko antoisia kokemuksia. Paljon on vuodatettu hikea, verta ja kyynelia vahemman. Ensimmaista kertaa elamassani olen potenut koti-ikavaa. Ensimmaista kertaa elamassani olen matkustanut yksin. Ensimmaista kertaa elamassani olen kiivennyt pitkin vuoria keskelle tiheaa sademetsaa. Ensimmaista kertaa olen seilannut bambulautalla pitkin jokea. Ensimmaista kertaa seilasin Maekong-jokea (ja toivottavasti myos viimeista). Ensimmaista kertaa elamassani luotin siihen, etta maailma on taynna ystavallisia ihmisia, jotka ottavat matkaajan avosylein vastaan. Maailma ja sen ihmiset osoittivat olevansa tuon luottamuksen arvoisia.

Onko se ruoho sitten vihreampaa aidan toisella puolella? Kylla ja ei. Koko reissu on ollut taynna mahtavia kokemuksia ja upeita ihmisia. Onneksi niita on myos kotona odottamassa. Thaimaa ja Laos ovat molemmat omalla tavallaan erittain hienoja maita. Luonto molemmissa on kasittamattoman upeaa. Maisemat, jotka aukeavat Pohjois-Thaimaalaisessa luonnonpuistossa, kun seisoo puolentoista kilometrin korkeudessa vuoren rinteella hikoiltuaan tunteja saavuttaakseen tuon pisteen, ovat henkeasalpaavat ja kirvoittavat kyyneleen karuimmankin trekkaajan silmaan. Vehreat mangrovet, jotka reunustavat jokia, korkeat kalliot, jotka nuosevat meresta, vitivalkoiset hiekkarannat turkoosin helmeilevan meren aarella ja korkealla kuumottava kuu, keskella kirkkaana loistavia tahtia, tahyiltyna palmujen lomasta. Pimea saarimaisema, joka aukeaa rinteelta, kohti metsaa ja kuun loisteessa kimmeltavaa merta, taustalla soiva, hypnotisoiva psyke, tanssivat ihmiset, hohtavat UV-maalit hikisilla ihoilla. Koralliriutat, upeat kalat, hylyt ja suolaisen meriveden maku suussa. Kaikki tama ja paljon muuta oli todella kokemisen arvoista.

Jotta kaikki ei kuulostaisi liian hyvalta, vastapainona talle on taitettu matkaa hikisissa junissa, kovilla penkeilla, slow boatilla, joka on nimensa veroinen, busseilla, yoveneilla, minibusseilla, joissa jalkatila on pelkka vitsi, skoottereilla, tuk-tukeilla, takseilla, sawanglaaneilla. Rinkkaa on kannettu kilometrikaupalla aamunkoitteessa tai jo ennen sita, yon sydamessa, keskella porottavaa keskipaivan aurinkoa, kaatosateessa, jalat rakoilla, ilman kenkia, itku kurkussa ja hillittoman naurunremakan kourissa. Myos vasyneena, pirteana, nalkaisena, ahkyssa, iloisena, vihaisena, reippaalla mielella, mielta vailla, vessahataisena, markana ja hiekkaisena ja aarimmaisen paskaisena. Kaikki oli vaivan arvoista. Lyhyin kaupunginvaihto kesti kaksi tuntia. Pisin kolmekymmentakahdeksan.

Toivoin matkaan lahtiessani tapaavani uusia ihmisia. En ikina uskonut kuinka perinpohjaisesti toiveeni toteutuisi. Olen epailematta kaynyt lyhyempia ja pidempia keskusteluita lahemmas kahdensadan ihmisen kanssa. Suurimmalta osin kaikki olivat mukavia. Suoraan sanoen olen tavannut alle viisi ihmista taman matkan aikana, joihin en enaa toivo tormaavani. Koskaan. Talta reissulta jai paljon myos hyvia tuttavuuksia. Varmasti ainakin joitain heista naen viela joskus tulevaisuudessa. Toisia tapasin vain hetken, toisten kanssa vietin viikon, kaksi kolmekin. Kaikki ihmiset olivat tapaamisen arvoisia ja antoivat minulle jotain, jota ei mistaan muualta voi saada.

Talla matkalla opittuja asioita: Juo paljon vetta, koko ajan, aina kun on mahdollista, niin paljon kuin kerkeat. Kay pissalla aina kun siihen on mahdollisuus. Vessapaperi ei ole itsestaanselvyys. Vessa ei veda itsestaanselvasti. Ruokaa voi syoda myos epailyttavan nakoisista hakkyroista. Ruokaa voi syoda, vaikka se on juuri kurvannut moottoripyoraan kiinnitetyn sivuvaunun kyljessa luoksesi. Kaikkea ruokaa voi syoda lusikalla. Ihmiset ovat hyvia. Toiset yrittavat kylla huijata, mutta jos on varuillaan, niin eivat nekaan niin tosissaan ole. Kayta aina hyttyssuihketta. Ei kannata pelata( siis olla peloissaan, ei pelata niinkuin korttia tai afrikan tahtea pelataan...). Ala koskaan matkusta tuk-tukilla, ellei ole pakko, koska ne huijaa aina. Pad thaita voi syoda maarattomasti. Melkein. Kannattaa ottaa makuupaikka. Yksinolo on toisinaan ihan terveellista ja mukavaa. Yhdessa olo on huippuhauskaa. Ala juo liikaa bucketteja. Pida aina pyyhe mukana. Ja ennenkaikkea kaiksta tarkeimpana, kannattaa lahtea! Ei kannata kuunnella kavereita ja sukulaisia, jotka kertovat, kuinka vaarallinen paikka maailma on ja kuinka kauhean kammoittavan pelottavaa ja turvatonta se on matkustaa pitkin maailmaa. Ne valehtelevat tai eivat tieda paremmasta.

Lento lahtee kuuden tunnin paasta. Huomenna aamulla olen Suomessa. Huomenna ummistan silmani omassa sangyssa. Huomenna menen suihkuun, josta tulee lamminta vetta. Huomenna voin juoda hanasta. Huomenna voin syoda salmiakki ja ruisleipaa. Huomenna voin halata aitia. Ottaa kissan syliin ja istua kuistilla ihmettelemassa kuivaksi karventynytta nurmikkoa.

Sain kahvilan neidilta guavan. Guava on thaiksi farang, samoin ulkomaalainen. Ulkomuotoni muistuttaa kuulemma farangia ja koska itseasiassa olen sellainen, oli se hanen mielestaan juuri sopiva hedelma minulle. Yhdyn tahan. Otan farangin mukaani evaaksi ja parin tunnin kuluttua lahden kohti lentokenttaa.

Haluan kiittaa kaikkia, jotka ovat ahkerasti ja vahemman ahkerasti seuranneet blogiani. Kiitos kaikista kommenteista, lammittaa yksinaisen reissaajan mielta. Suuri kiitos myos sponsoreille ja muille yhteistyokumppaneille. Ilman teita tama matka ei olisi koskaan ollut mahdollinen. Lisaksi haluan kiittaa kaikkia, jotka vastasivat puhelimeen, silloin kun olin todella yksinainen, lahettelitte sahkoposteja ja tekstiviesteja ja muistitte minut silloinkin, kun minusta ei ollut kuulunut aikoihin mitaan. Kiitos kaikille.

Bangkok kuittaa - vihoviimeista kertaa, kyllapa on pateettinen matkailumainos.