Johan on ehtinyt kulua havettavan paljon aikaa edellisesta merkinnasta.
Keilaaminen oli todella hassun hauska kokemus, jota seurasi kipeytynyt ranne tietysti. Onneksi meni aika pian ohi. Enpa olisi uskonut, etta keilaaminenkin kay ihan urheilusta. Ainakin nain rapakuntoiselle yhtaaikainen rytmikas askellus ja monikiloisen pallen vispaaminen kohti keiloja on ihan fyysisestikin elahdyttava kokemus. Pitanee lienee kokeilla kotosallakin. Jos joku nyt kehtaa tulla seurassani keilaamaan, tyyli kun ei ollut mitaan ihan puhtainta mahdollista lajia.
Hua Hin on aika hassu kyla. Koko paikka tuntuu rakentuneen lahinna turismin ymparille. Vaikka Hua Hinissa on edelleen kalastustoimintaa, on pienen kalastajakylan tunnelma kylla jaanyt pahasti hiltonien ja kaltaistensa varjoon. Lisaksi keskustan kadut ja pikku soit ovat lapeensa taynna girliebaareja, joissa paikalliset tyota tekevat naiset, ja miksei miehetkin, tarjoavat palveluitaan halukkaille. Halukkaiden kunta muodostuu lahinna keski-ian jo ohittaneista lansimaisista miehista. Ilotytottoman kapakan etsiminen oli lahes mahdoton tehtava. Omituisena erotuksena verratuna lansimaissa esiintyviin samankaltaisiin alueisiin, nailla alueilla maleksii ja viettaa aikaansa myos koko joukko tavallisia lapsiperheita, reppumatkaajia ja kaiken kirjava joukko muita matkalaisia. Ihmisia ei juurikaan tunnu vaivaavan seksipalvelujen jatkuva lasnaolo. Ja todentotta jos normaalisti loytaa itsensa kadulta, joka on taynna porttoja, alkaa miettimaan mihin sita oikein on joutunut ja mahtaakohan sita olla kovin turvallisilla vesilla. Tama ei ole kuitenkaan tilanne Hua Hinissa. Koska tytot ovat kovin avoimesti esilla, eika mikaan laki kiella toimintaa, ei "alamaailman" lasnaoloa ole havaittavissa. Niinsanotut kunnolliset thait vain reippaasti ummistavat silmansa koko asian olemassaololta.
Saavuin sunnuntai-iltana Bangkokiin ja olen nyt vietellyt yon taalla Khao Sanilla. Khao San on lienee Thaimaan suurin reppumatkaajakeskittyma. Katu ja sen sivukujat ovat taynna kohtuuhintaisia guesthouseja ja hotelleja. Lisaksi katu pursuaa kaiken maailman kaupustelijoita, jotka myyvat roinaa jos johonkin lahtoon ja lisaksi herkullisia thairuokia ja hedelmia. Tosin omat ovat riskinsa naissa herkuissa. Jonkun pienen ruokamyrkytyksen poikasen taisin toissapaivana saada ja muistutus varomattoman syomisen vaaroista tuli yolla reippaan pulautuksen muodossa. Nyt olo alkaa jo olla kohtuullinen, joskin vatsa tuntuu edelleen omituiselta. Vahan kuin olisi tyhjio mahassa ( ei kolmioita eika yhtaan neliota...).
Olen onnistunut harrastamaan kulttuuriaktiviteettejakin ihan kunnon turistin tapaan. Kavin katsastamassa Grand Palacen, joka lienee Bangkokin suosituin nahtavyys. Lisaksi vietin hyvan maanantaiaamun Dusit Zoossa elaimia ihkutellen ja surkutellen. Ja kaikista omituisin reissu oli medical museum Thonburissa (se on niinku tois puol jokkee), jossa sitten sai ihmetella miten monella eri tapaa ihmisen voi oikeastaan pilkkoa ja sailoa. En suosittele heikkohermoisille tai -vatsaisille. Nahtavilla on mm. eraan verenhimoisen murhaajan nahka ja t-paita joka oli onnettoman uhrin paalla, joka "puukotettiin" dildolla. Museon aineisto on kertynyt vuosien saatossa sairaalasta, jonka yhteydessa museo sijaitsee. Jos siella joku laakarin alku miettii, missa niita tyoharjoitteluita suorittaisi, niin kyseisessa sairaalassa lienee mahdollista nahda alan koko kirjo kattilasta kanteen.
Ja kuten kunnon tyton kuuluu, olin tanaan kunnon rankan luokan shoppausturneella, jonka saldo oli tyydyttava, jollei jopa kiitettava. Viela on tuliaislistassa puutteita, mutta ne lienee saadaan seuraavan parin paivan aika paikkailtua. Bangkokin ostosmahdollisuudet ovat lahes rajattomat ja ajavat huonosti varustautuneet turistin mielisairauden partaalle. Taalla, jos jossain naksahtaa. Sata kertaa paivassa. Lujaa. Sopoa, siistia, siististi khuulia, outoa, hassua ja pilkallisen halpaa pursuaa joka nurkalta ja tuutista. Lisaksi niille, jotka ovat tottuneet vinguttamaan visaansa hehkuvan punaiseksi, loytyy Bangkokista lukuisa joukko maailman huippunimien liikkeita, joissa voi velkaannuttaa itsensa loppuelamaksi. Mutta mita yhdesta velkavankeudesta, ku mulla on uudet Versacen poksyt... ja laukku.. ja kaksi paitaa.. ja aurinkolasit.. ja matchaavat kengat tietty! jne. Etta eikun lentolippuja varaamaan siskot.
Huomenissa tapaan taas Jamesin. Illalla on hospitality clubin tapaaminen ja mennaan sinne yhdessa. Eli rymyan ensin Jamesin luokse Thonburiin ja sielta matka jatkuu ennestaan tuntemattomaan kohteeseen. Varmaan on hauskaa. Pitaa kuitenkin pitaa huolta, ettei ole liian hauskaa, silla James lupasi ottaa minut mukaansa sunnuntaikirkkoon. En ole ikina ennen ollut katolisessa jumalanpalveluksessa, joten varmasti on ihan mielenkiintoinen kokemus. Voisi tietysti ajatella, etta on aika nurinkurista matkustaa lahes taysin budhhalaiseen maahan ja menna seuraamaan katolista jumalanpalvelusta, mutta kun kerran tilaisuus tarjoutui, niin eihan sita voi ohittaa.
Enaa kolme yota jouluun on. Ihan pian jo kotiinlahto edessa, mutta sita ennen pitaakin sitten rilluttaa menemaan niin taysilla kuin kukkaron nyorit antaa periksi. Saapas nahda jaksaako tama muuli viela kantaa rinkkansa uskottavasti tullista lapi. Ei siis huumemuuli vaan kaiken maailman muuta rojua, joista en kylla tahdo veroja maksaa. Simo, ethan pysayta!!
Nyt riittaa.
Bangkok kuittaa - sir, will you take me to khao san, please?