Pika entry.

Selvisin Ko Taolle. Tulin tanne suoraan Vientianesta. Matka kesti yhteensa 38 tuntia ja oli kaikkineen ihan hiton uuvuttava. Ensin 13 tuntia yojunassa Vientianesta Bangkokiin. Sitten kuusi tuntia odottelua Bkk:ssa ja yhdelta junaan kohti Chumphonia. Yhdeksan tuntia junassa, melko epamiellyttavaa. Sitten viela kuusi tuntia veneella tanne Ko Taolle, jonne saavuin kello 5 aamulla. Jouduin viela odottelemaan kolme tuntia ennen kuin sain huoneen. Suihku oli yksi elamani palkitsevimmista. Tulin yhta matkaa Danielin kanssa, johon tutustuin Vang Viengissa.

Nyt lahden uimaan, koska on nousuvesi ja taa nettimesta on ihan torkeen kallis.

Ko Tao kuittaa - Sarkku ja Suzanna naapurisaarella alkaen tanaan.

Kohta pitaa haipya bussille. Paasen bussilla rajan yli Nong Chaihin ja sielta junaan, joka menee Bangkokiin. Huomenna aamulla sitten Bkk:ssa.

Missasin suurimman osan Vientianea, koska aidyimme perjantaina juopottelemaan melko innokkaasti ja eilinen sujuikin sitten valtaisan kapulan merkeissa.. Ai ai.

Aion tarjota itselleni pikku bonuksen, koska olen pysynyt melko hyvin budjetissa. Huomenna majoitan itseni Bangkokissa vahan mukavampaan ja kalliimpaan hotelliin. Toisinaan kaipaa suihkua, josta tulee lamminta ja kylmaa vetta. Lisaksi oma vessa olisi ihan mielettoman kivaa vaihtelua, kun olen nyt muutamia oita jakanut vessan viiden ihmisen kanssa. Se ei ole kovin kivaa, kun kaikilla on darra...Myos uima-allas olisi ihan huippujuttu, koska Bangkok on tosi saasteinen kaupunki ja tosi tosi tunkkainen, joten pulahdus uima-altaaseen on todella virkistava kokemus.

Mutta nyt pitaa menna, etten myohasty bussista.

Laos ja Vientiane - Loppuun asti

Sataa ihan homona. Taalla sataa koko ajan, lukuunottamatta pienia vartin taukoja. Harvoin nakee tallaista kaatosadetta. Siis todella tuntuu kuin joku kaataisi amparilla vetta niskaan. Ei onneksi minun niskaani, koska heh, mullon sontsa!
Tanaan vaihdoin majataloa, koska eilinen kotimatka ei ollut kovin mukava. Olin n. 200m hostellilta, kun jostain sivupolulta ryntaa salli otsalampun kanssa. En oikein aluksi nahnyt kunnolla, mutta kun se tuli lahemmas, huomasin etta silla oli joku himmee rauta kadessa... En oikein ole asiantuntija, mutta vaikutti joltain puoliautomaatti... tms... aseelta. Helvetistakos tiian. Sielta se tuli ja juoksi suoraan kohti. Ihan paskana siina ihmettelin, etta tahanko se nyt sit loppuu, Sofi 23v. se siita. Sitten se viipotti mun ohi, eika sen ihmeempaa. Sen verran kuitenkin saikahdin, etta paatin majoittua keskustaan toisen yon ajaksi.

Tanaan olen lahinna lorvinut ympariinsa. Kolmesta tehtavasta, jotka itselleni asetin talle paivalle, olen suorittanut kaksi: vienyt pyykit ja vaihtanut rahaa. Viela pitaisi hankkia sim-kortti, koska ilmeisesti en voi soittaa enaa omasta puhelimestani. Se on halvempaakin, joten suksin tasta seuraavaksi Tangoamaan... Paikallinen opertaattori siis Tango, teille, joille ei heti auennut.

Skippasin siis tubingin. Kuulosti aika hurjalta ja kaverit jotka meni tanaan rinkuloimaan, sanoivat etta oli ollut aika hurjaa kyytia. Joku onneton oli onnistunut paasemaan hengestaan muutama paiva sitten, kun oli sieni/totsy/viinapaissaan menny tuubeilemaan ja ilman pelastusliivia tietenkin. Aika ikavaa, mutta kylla aikalailla myos ihan omaa tyhmyytta.

Huomenna jatkan matkaa bussilla Vientianeen. Vietan siella kaksi yota ja sitten takaisin Thaimaahan. Odotan jo aika karsimattomana snorklaamista ja hiekkarantoja. Tosin jos saa on siella samanlainen, ei hiekkarannoista ole paljon iloa, pikemminkin vain haittaa, kun markaa hiekkaa on joka paikassa.

Joop jatkan matkaani ja hankin sen kortin.

Vang vieng kuittaa - It takes two to tango...

Selvisin bussiseikkailusta hengissa ja olen nyt erittain sateisessa... missa helvetissa ma oon.. ajatuskatkos.. olen siis... olen Vang Viengissa, n. 120 km Vientianesta pohjoiseen. Vasymyksissani majoituin melko hataisesti ja vahan keskustan ulkopuolelle. Kavelymatkaa onneksi silti vain 10 minuuttia. Huone on jalleen kerran ihan superihkutus ja maksaa vain 5 dollaria yolta.

En viela tieda montako paivaa vietan taalla. Saattaa olla, etta jatkan matkaani jo huomenna, tai sitten ylihuomenna. Paikka on tosi pieni ja kaikki tekeminen mita taalla on edellyttaa kohtuullista kelia. Viimeiset kolme tuntia on tullut vetta yhta soittoa, joten saa nahda, miten kay.

Paikan erityisiin aktiviteetteihin kuuluu tubing, eli traktorin sisakumilla seilailu. Sita voi harrastaa joessa. Patka on kolme kilometria pitka ja kuulemma ihan ratkiriemukas kokemus. Harkitsen viela hieman. Kuulostaa ihan alyttoman hauskalta, mutta nain sadekauden aikaan virtaus joessa on melko voimakas ja siksi vaarallinen. Houkuttaisi ihan hirveasti kylla... Noh, mietin.

Toinen vaihtoehto, mikali jaan viela huomiseksi paivaksi, olisi menna tarkastamaan luolia. Taalla on kuulemma tosi upeita luolia, joihin voi uida. Tamakin kuulostaa tosi hauskalta ja vahemman vaaralliselta. Vaikeaa paattaa. Toisaalta olisi kova houkutus lahtea kavereiden kanssa yhta matkaa huomenna Vientianeen. Vaikeita paatoksia.

Muuten Vang Vieng on tosi hassu paikka. Tosi reppureissaajien valtaama. Taalla on ihan kasittamaton maara hostelleja. Ravintoloita on kourallinen yhden kadun varrella. Kaikissa nayttaa olevan suht samanlainen ruokalista. Itseasiassa, joissain ravintoloissa on sama ruokalista, joka on valokopioitu. Hemmot vaan vaihtaa ravintolan nimen kanteen. Lisaksi melkein joka ravintolassa pauhaa telkkari. Eniten tuntuu olevan tarjolla Simpsoneita, Frendeja ja leffoja. Menin syomaan "aamiaista" joskus kolmen aikaan ja jumahdin tuijottamaan televisiota kolmeksi tunniksi. Siina onkin paasaantoisesti kaikki aika, mita olen viimeisen kuukauden aikana viettanyt television edessa. Jossei tietenkin lasketa sita, kun omassa huoneessani oli televisio, josta tuli vain kuninkaan kattelyseremonioita. Jannittavaa.

Matka tanne oli kaikin puolin jannittava. Bussissa mukana matkasi joku jatka, jolla oli joku himmee pyssy mukana. Melko kuumottavaa, mutta se tais olla vahan niinku meain puolulainen. Lisaksi Laosin suurin tie, jota pitkin tanne hurjastelimme, on ihan mitattoman pieni ja mutkainen. Jotta saisimme pelkokertoimen korkeammalle, tie kulkee pitkin vuorenrinteita koko matkan. Jos joku muistaa joskus hikoilleensa Teiden pikkuteilla (masca perfecto!!), oli tama ehka sata kertaa pahempi. Jannitysta lisaamassa vuohet, koirat, kanat, kalkkunat ja lehmat, jotka hengailevat keskella tieta, eivatka paljon bussia pelkaa. Muutamia akkijarrutuksia sateesta liukkaalla tiella. Jesh! Ma oon viela hengissa. Mene ja tieda, jatkuuko meno samana, kun jatkan matkaa Vientianeen. Viimeiset puoli tuntia matkasta oli vahan tasaisempaa kyytia. Tarvin jonkun pitelemaan mua kadesta. AITII!

Jooh, taidan menna vetaisemaan iloisen pizzan naamariini... Huijasin, ehken sittenkaan!

Vieng Vang kuittaa - hui hai hengissa! 

Kavin tanaan pulahtamassa vesiputouksessa. Oli virkistava kokemus tunnin polyisen tuk-tuk-ajelun jalkeen. Ihkut mestat! Viileaa vetta ja monipuolinen luonto ymparilla. Oli ihan kokemuksen arvoinen.

Huomenna jatkan matkaani Vang Viengiin. Viiden tunnin bussimatka. Matkassa on mukana edelleen slowboatissa tapaamani mukava jenkkipariskunta. Yritamme karistaa kaksi melko epamiellyttavaa ja hankalaa tapausta kannoiltamme, liimautuvat koko ajan kiinni. Toinen on tosi hankala ymmartaa, polttaa ketjussa ja karistelee tuhkansa ihan mihin sattuu, kuvottavinta laatua tupakoitsijoita. Toinen ei kay suihkussa tarpeeksi usein, lahes yhta vaikea kasittaa ja tulee hyvana kakkosena maailman iljettavimpien rookaajien listalla. Todella kasittamattoman raivostuttavaa.

Luang Prabang on todella viehattava pikku kaupunki tai kyla. Kavin eilen katsastamassa Royal Palace Museumin. Laos on ollut jossain vaiheessa rankan ranskalaisvaikutuksen alla, joten arkkitehtuuri taalla on varsin mielenkiintoista. Itamaiset perinteiset laolaiset vaikutteet kohtaavat ranskalaiset tyylit.

Kiipesin eilen myos Phousin laelle, pieni kukkula keskella kaupunkia. Kukkulan laella on temppeli, joka ei sinallaan ollut kovin erikoinen, mutta nakymat olivat todella kauniit. Kukkulan laelta naki koko Luang Prabangin kaupungin ja esikaupungin. Luang Prabang sijoittuu pienelle niemekkeelle, joka jaa Maekong-joen ja sen sivuhaaran valiin. Kasvillisuus on rehevaa, joten maisema vuorineen on vehrea ja kaunis.

Vihrea on hyva vari. Vihrea tekee hyvaa silmille. Laos on luultavasti vihrein maa, jossa olen koskaan kaynyt.

Ei silti pida tuudittautua uskoon, etta ruoho olisi vihreampaa aidan talla puolen. Maa on edelleen melko alkukantainen. Vaikka taalla onkin todella ihanaa, on elama melko rajoittunutta, kulkuyhteydet vaihtelevat huonon ja surkean valilla ja erilaiset taudit ovat matkaajan riesana kautta maan. Vatsavaivat, malaria ja dengue ovat yleisia taalla. Lisaksi huomisen matkan jannitysta lisaa se tosi seikka, alueen viidakoissa elelee edelleen melko suuri joukko anti-LPDR "sisseja", jotka tapaavat ryostella turistibusseja luoteja saastelematta. Toivottavasti siis selvian hengissa seuraavaan etappiin.

Vaikka huumeiden kaytto Laosissa on kiellettya, on taalla viljalti paihdykkeita tarjolla. Iloisen mielen saa melkein jokaisesta ravintolasta, happy pizzaa, yum-yum shakeja ja kaiken maailman kakkusia on tarjolla lahes jokaisessa ravintolassa. Lisaksi erityisesti ilta-aikaan kaduilla kulkee viljalti ihmisia kauppaamassa pilvea ja opiumia. En suosittele kenellekaan. Rangaistukset ovat ankaria, mikali sattuu jaamaan kiinni. Yleensa rangaistus kasittaa vankeutta useampia vuosia ja luultavasti Laosin vankilat eivat vastaa meikalaista kasitysta tietynlaisesta tayshoitolasta. Tassa kohtaa taytyy kuitenkin huomauttaa, etta koko Laosissa ei ole poliiseja, lukuunottamatta Vientianen military policea ja Luang Prabangin turistipoliisia.

Tapasin eilen Benin, joka oli jo entuudestaan tuttu Chiang Maista. Oli ihan hauska ilta ja todennakoisesti tormataan taas huomenna Vang Viengissa.

Koska olen tanaan niin kovasti rehkinyt, ihan uinu ja kaikkee, taitaa olla aika tarjota pieni hetki rentoutumista hieronnan merkeissa.

Ah, yritin taas kerran laittaa kuvia, mutta ei natsaa... Plaah. Pitaa varmaan polttaa ensin levylle ja koittaa sitten uudestaan.

Luang Prabang hiljenee, huomenna uudet kuviot.

Olen saapunut turvallisesti (?) Luang Prabangiin. Matka slowboatilla kesti yhteensa 14 tuntia. Kakkua istuttiin onneksi kahdessa osassa. Ei, ei ollut hytteja laivassa. Luterilaisen kirkon penkit edustavat ultra deluxe super comforttia verrattuna naihin istuimiin. Noh, hengissa selvittiin. Mita nyt maailma vahan keinuu vielakin. Jannitysmomentti koettiin, kun tanaan viiden tunnin matkan jalkeen veneen moottori alkoi nikottelemaan. Jos tiedatte, mita on keskella ei mitaan, kertokaa se tuhannella. Siis ei sahkoa, ei kannykkaa, ei internettia, ei kertakaikkiaan mitaan. Vetta, puita ja vuoria, tai kukkuloita. Siella sita sitten ihmeteltiin ja ruokoiltiin kaikki tunnetut jumalat lapi, etta moottori alkaisi toimia. Ilmeisesti rukouksemme kuultiin ja viimeiset kolme tuntia sujuivat ongelmitta. Matkalla maisemat olivat todella upeita. Mutta tietty kipukynnys saavutetaan n. 10 tunnin matkaamisen jalkeen. Siina vaiheessa se on vain metsaa, makea ja vetta. Ei sen enempaa. Mutta ihan mielenkiintoinen reissu. En tekisi ehka toiste, mutta kertaelamyksena ihan mainio.

Viime yo oli todella mielenkiintoinen. Nukuimme pienessa Pak Bengin kylassa jossain 6 tunnin venematkan paassa Thaimaan rajalta. Kylassa sahkot laitetaan pois kello 10 aikaan. Sen jalkeen eletaan kynttilan ja taskulampun valossa. Melko elamyksellinen kokemus. Tosin jalkapallon takia yksi kylan ravintoloista piti omaa generaattoria paalla, jotta britit saivat kokea suorana lahetyksena karvaan tappionsa. Hah, siitas saivat. 

Jotta yo olisi ollut viela elamyksellisempi, paatin jossain sata metria rajan ylityksen jalkeen jakaa huoneeni jonkun brittihemmon kanssa. Tama on tempaus, jota jokaisen tulisi harkita hetki, vaikka olisi kuinka ihmeissaan ja vaikka kuinka olisi hoppu paattaa. Ei muuten mitaan vikaa, mutta herra halusi polttaa tupakkaa huoneessa, haisi muutenkin aika pahalle ja lisaksi halusi kovasti jutella, viela senkin jalkeen kun olin kolmannen kerran ilmoittanut yrittavani nyt nukahtaa. Yritti tanaan ehdotella, etta josko viela haluaisin jakaa huoneen, mutta ystavallisesti kieltaydyin, vedoten matkavasymykseen ja yksinaisyydenkaipuuseen. Molemmat totta.

Nyt hyvin uupunut, mutta onnellinen matkaaja haluaa vain kallistaa itsensa vasta taytetyn viereen nukkumaan.

Laos vaikenee. Sirkat sirittaa

Viimeinen korina: Yritan huomenna vihdoin saada jotain kuvia nettiin, koska taalla yllattaen vaikuttaa olevan tosi nopea kaista!

Jatin tanaan Chiang Main taakseni lahes kolmen viikon jalkeen. Tuntuu vahan hassulta. Nyt olen aivan pohjoisimmassa Thaimaassa, Chiang Kongissa Maekong-joen rannalla. Joen toisella puolella on Laos. Naen mukavasti hostellin terassilta Laosiin!

Huomenna aamulla jatkan matkaani slowboatilla Laosin puolelle. Hieman jannittaa. Laosissa ei ole pankkiautomaatteja, paitsi paakaupungissa, jonne saavun viikon kuluttua. Joudun siis kantamaan koko budjettiani mukanani. Toivottavasti en tule ryostetyksi! Jotta asiat eivat kavisi liian helpoiksi, on valuutta-asiat muutenkin melko sekavia Laosissa. Kaypaa valuuttaa on Kip, Laosin oma yksikko, BHT:t eli thaimassit ja jenkkien dollarit. Nonnih, kaikella voi maksaa.. Jos voi. Ja jotta menisi hyvin sekaisin, useimmin vaihtorahat saa Kipeina, etta yrita sitten pysya laskuissa mukana. Lisaksi, jotta matikkapaa olisi kyllin koetuksella,10000 kipia on yksi dollari. I'm gonna be filthy fucking millionaire tomorrow!

Joop, ei tassa tan ihmeempia. Huomenna aikainen heratys, joten haivynkin tasta nukkuilemaan.

Rajamaasto kuittaa. Rikas, ihan homorikas!

Paatin sitten kuitenkin...

Niin sellaista vain olen pyoritellyt tassa mielessani, etta seuraavia asioita haluan tehda, kun tulen takaisin:

Syoda ruisleipaa (joo, joo vanha juttu, mutta mun maha huutaa ruispaloja!)

Syoda grillattuja herkkusienia (niita joissa on sitruunaa ja valkosipulia)

Katsoa Aamiainen Tiffanylla ja Casablanca (alkaa kysyko mista moinen himo on herannyt, mutta en ole kumpaakaan koskaan nahnyt. Havettaa)

Juoda vetta suoraan hanasta

Heittaa vessapaperit vessanponttoon

Silittaa Sissia

Etta sellasta vaan tuli mieleen. Kaikkea sita alkaa himoita, kun on itekseen tarpeeksi kauan.

Noniin, mulla on kaamee kapula.

Menin eilen illalla grillailemaan Pee Teen kuistille, kun se oli kutsunut mut kolme kertaa sen paivan aikana. Oli tosi hauskaa! Se grillailee sen kodin edessa melkein joka ilta tosi herkullisia safkoja ja ihmiset saa ostaa niita. Pee Teen koti on myos sen toimisto. Ihan superhauska tyyppi. Tapasin eilen taman tapahtuman yhteydessa myos Mayn, joka on maailman herttaisin thaitytto. May oli saanut eilen ihan superison valityspalkkion (kiinteistovalitysta) ja halusi juhlia sita, seka alkavaa kahden viikon lomaa. Kahden viikon loma on Thaimaassa jotain ihan kasittamatonta. Kellaan ei ole oikeasti kahden viikon lomaa. Koskaan.

Eikun siita sitten vaan skootterin selkaa ja kohti Bubblea. Liikaa melua, liikaa ihmisia ja ihan tylsaa. Melko nopeasti liuettiin Spicyyn, jossa viihdyttiin ihan tappiin asti. Tarkoittaa sita, etta olin taas joskus viiden jalkeen hostellilla.

Ja nyt, on ihan kamala maailmanlopun infernodarra. Ja puolen tunnin paasta tapaan Mayn, koska meian pitaa menna shoppailemaan. Huom!! Pitaa, taytyy! Tiedattehan sen jutun kerailijoista ja metsastajista jne. Niin luontaiset vaistot luovat sisaisen pakottavan tarpeen menna kerailemaan. Vietit jyraavat jopa taman massiivisen  kanuunan yli.

Luultavasti pieni skootteriajelu myos vahan auttaa tuulettamaan tupakankatkua ja kuningas alkoholin karya tunkkaisesta paastani. Kolme suihkua ei viela vienyt kovin pitkalle. Eika edes "saksalainen aamiainen"...

Lahden siis huomenna pois taalta ja suuntaan nokkani Laosiin. Seuraavat kuulumiset ehka sielta.

Oho, jaatelokioski ajoi ohi. Taidan menna hankkimaan mehujaata.

Chiang Mai kuittaa, ehka viimeisen kerran. Slurp slurp!

En tehnyt tanaan mitaan. Lorvin ympari kaupunkia ja hypin nettikahvilasta toiseen.

Kilpailun osaanotto on ollut melko rauhallista, mitaan massahurmiota ei syntynyt. Luulen, etta on aika laittaa piste talle kisalle. Oikea vastaus kysymykseen on 170300. Teista kukaan ei tiennyt tata. Kukaan ei arvannut lahelle. Seuraavien vastausten lahettajat voivat haveta: 60 miljoonaa (lahentelee koko Thaimaan vakilukua). Muut voivat olla muuten vain hapeissaan. Kylla kisan alkuperainen tarkoitus oli heratella ihmisten mielenkiintoa ja saada teidat kurkkimaan netista, etta missa menen, koska en jaksa vuotaa kaikkea informaatiota tanne. Nainkin jo saan ratkuttaa tunteja joka viikko netissa naiden merkintojen parissa.
Toden tottakin, netissa on tarjolla koko joukko sekalaista informaatiota tasta asiasta, mutta tuo oikea vastaus loytyy useammaltakin sivulta. Monet veikkailivat vastaukseksi n.1,5 miljoonaa, joka tietylla tavalla on totta. Mutta kuten sanoin, turvaan Lonely Planetin tietoon, koska ken lakkaa luottamasta LP:n sanaan on tuhoon ja helvetin grillituleen tuomittu. Doddih, voittajalle/voittajille ilmoitetaan henkilokohtaisesti sahkoisin viestein. Kiitos kaikille osaanottajille. Yritan keksia jonkun uuden kisan... ja palkinnon.

Olipas tylsa jaaritus. Tama lassytys loppuu nyt. Chiang Mai tukkii turpansa.