Saavuin eilen tanne PhiPhille. On kylla ihana saari, mutta jatkan matkaa jo huomenna. Tulee melko tyyriiksi tama reissu. Saari on ensinnakin melko kallis. Toiseksi eilen paadyin hadan hetkella aivan kamalaan luukkuun nukkumaan. Otokoiden siivittaman yon jalkeen etsin epatoivoisesti vaihtoehtoista majoitusta. Sita oli tarjolla aivan huikaisevaan hintaan. Paadyin maksamaan tajunnanrajayttavan summan maailman ihanimmasta bungalowista. Nakyma on upea, rinteessa huojuvat palmut paljastavat lomastaan Andaman meren lahden ja PhiPhi Lay saaren (se on nyt se kuuluisa The Beach- elokuvan saari, eika siis Krabilla ollut sinallaan mitaan tekemista asian kanssa, kuten aiemmin huijasin).Noh, kerrankos sita sallii itselleen jotain luksusta. Huolimatta aiemmista lupauksista itselleni, en ole viela kertaakaan ollut yli 7 euron majoituksessa (lukuunottamatta sita Pak Beng ukotusta).

Tapasin lauttamatkalla kaksi mukavaa hollantilaisityttoa, joiden kanssa olen nyt hengaillut eilen ja tanaan. Pitkia ovat kovin, kuten hollantilaiset tapaavat olla. Huomenna taas jaahyvaisten aika.

Sarkku ja Suzanna jaivat viela Krabiin ja tuskin ovat tulossa tanne. Aikataulu on vahan tiukempi kuin minulla. Vaikka enaa 16 paivaa minullakin jaljella. Odotan jo innolla kotiinpaluuta, vaikka varmasti lahdon hetkella tuntuu haikealta jattaa Thaimaa taakseni.

Taisin taas vahan karahtaa tanaan. Tosin en onneksi taaskaan pahasti. Vaikea erottaa onko palanut, vai onkohan tama punaisuus sittenkin sita isilta perittya intiaanirusketusta. Kuka tietaa. Iho ei kuitenkaan tunnu mitenkaan palaneelta, mita nyt vahan kutisee. Mutta taalla kylla tosin kutisee iho koko ajan.

Jokohan riittais. Alan kuulostaa ihan mummolta, joka valittelee tuumoreistaan ja virtsanpidatysvaikeuksistaan.

Koh PhiPhi Don kuittaa - samoin tuntee vedon, typeryyksien tekoon...